SannaLuoma

Kun olet katsonut pahuutta silmiin, tiedät miksi rangaistuksia pitää koventaa

Kun on katsonut pahuutta silmiin, tietää miksi vankeusrangaistuksia kannattaa koventaa

 

Tässäpä lyhyt tarina muutaman muistelun kera siitä, miten murhia ja jengirikollisuutta nähneenä juristina koen nykyisen rangaistuskäytännön...

Avasin rikostutkijan kanssa kerrostaloasunnon oven. Asunto vaikutti siistiltä, mutta verijäljet lattiassa ja seinissä paljastivat, että kyse ei ollut mistä tahansa asunnosta. Olin saapunut syyttäjänä rikospaikalle, jonka asukas oli pahoinpidelty törkeästi ryöstötarkoituksessa. "Nämä roiskeet ovat todennäköisesti tulleet, kun lyönti on suunnattu ylhäältä alaspäin”, tutkija selostaa samalla, kun osoittaa minulle seinän alaosaa. Tarkastelin lattiassa olleita jälkiä, jotka kuvattiin ja jotka lopulta oikeudenkäynnissä osoittivat uhrin olleen maassa. Toimin kyseisessä jutussa syyttäjänä, jossa kaksi vastaajaa sai 3,5 vuoden vankeusrangaistukset. Molemmat suorittivat ensikertalaisina siitä puolet.

Kun palasin poliisilaitokselle, tutkinnanjohtaja huikkasi, että telekuuntelut olivat valmiina. Seuraavat 2 päivää kävin läpi satoja puheluja laajaan Subutex –kauppaan liittyen. ”Ovatko tolppatiedot jo valmiina?” kysyin tutkinnanjohtajalta, johon hän nyökkäsi. Tarkoitin kysymykselläni puhelimen paikannustietoja, jotka tukivat epäilystä siitä, että olemme nyt tutkimassa yli 2000 Subutex –tabletin levitysjuttua.

Erään pikkukaupungin huumetilanne helpotti hetkellisesti erinomaisen esitutkinnan ja syyttämisen myötä, mutta käytön seurauksia hoidettiin vielä pitkään. 

Olen toiminut syyttäjänä ja asianajajana ennen kuin siirryin opettamaan oikeustiedettä. Syyttäjävuodet opettivat sellaista todellisuutta, mitä muut työssäkäyvät eivät näe. Välillä etenkin väkivalta- ja omaisuusrikosten tuomioiden lyhyys ja toistuvat ehdolliset rangaistukset turhauttivat, kun samat tyypit tehtailivat jo seuraavana yönä lisää rikoksia. Tuomarit tekevät vain työtään ja yksittäisissä jutuissa annettava tuomio on oltava myös oikeuskäytännön mukainen. Yksittäinen tuomari ei voi alkaa koventelemaan tuomioita, vaan pituuteen ja ankaruuteen vaikutetaan muilla keinoilla: minimirangaistusta nostamalla sekä uusilla linjaavilla ennakkoratkaisuilla. 

Nykyisillä henkilöstömäärillä syyttäjillä tai tuomareilla on aivan liian suuret juttumäärät, jonka vuoksi käsittelyajat ovat pitkiä ja työtehtävät kasaantuvat illoille ja viikonlopuille. Lisäkouluttautumiseen tai poikkeuksellisen jutun perusteelliseen perehtymiseen ei jää aikaa. Jos päivisin perehdyin isoihin juttuihin, kirjoitin sitten haastehakemuksia tai lausumia illat ja viikonloput. 

Olen todella iloinen ja helpottunut viime päivien keskusteluista, joissa on ollut vahvasti esillä sekä poliisien vähäinen määrä, että seksuaalirikosten rangaistusten pituus. Ihan mahtava juttu, että Lappi sai lisävirkoja ja että poliisien määrää on päätetty nostaa valtakunnallisestikin! Nyt mennään jo äärirajoilla. Pelkästään poliisien resurssien lisääminen ei vielä riitä, vaan myös syyttäjälaitokselle sekä tuomioistuimille on pikaisesti osoitettava lisämäärärahaa. Niiden määrärahat ovat valtion budjetissa aivan marginaalisia. Suomi on oikeusvaltio, jossa turvallisuus, tehokas oikeuslaitos ja oikeudenmukaisuus ovat maailman parasta. Poliisia, oikeuslaitosta ja myös rikosseuraamuslaitosta on tuettava, jotta pystymme takaamaan tehokkaat rikostutkinnat, nopeat rikosprosessit sekä oikeudenmukaiset oikeudenkäynnit seuraamuksineen. Nyt nämä arvot eivät enää toteudu, sillä yhä suurempia määriä rikosilmoituksia joudutaan jättämään tutkimatta, tutkinta-ajat ja syyteharkinnat venyvät, ja käräjäoikeudessa on ruuhkaa. Kaikki tämä vaikuttaa myös oikeudenkäynnissä esitettävään todisteluun: kun peruspahoinpitelystä on kulunut 2 vuotta, kuka muistaa käräjillä enää mitään?

 

Pitäisikö rangaistuksia koventaa?

Puolustuskyvyttömiin, kuten lapsiin, kohdistuneet rikokset osoittavat Luoman mielestä erityisen suurta moitittavuutta, jonka pitää näkyä myös seuraamuksessa. Samoin elinkautiseen vankeusrangaistukseen tuomittu henkilö tulisi voida pitää rangaistuslaitoksessa paljon nykyistä kauemmin. Onko jokaikinen pakko vapauttaa joskus? Kaikkia kun ei voida parantaa, sellaisen vapauttamisen hintana voi olla jonkun toisen hengen menetys. Se ei ole oikein. Rikosseuraamuslaitoksen lausunnon tulisi olla elinkautisvankien vapauttamisharkinnassa se ensisijainen asiakirja.

Meillä on hyvät rangaistusasteikot ja mahdollisuus tuomita ankarampiakin rangaistuksia. Rikoslaki ja oikeuskäytäntö lähtee nyt siitä, että mitä useammasta rikoksesta tuomitaan, sitä enemmän saat alennusta. Viime vuosikymmenten tavoite on ollut pitää väki pois vankiloista, hinnalla millä hyvänsä.

Tutkiessani vankeusrangaistuksia ja vankiloita haastattelin useissa vankiloissa lukuisia vankeja, myös Suomen tunnetuimpiin lukeutuvia. Lähes poikkeuksetta niin vangit kuin vankeinhoitolaitoksen henkilökuntakin totesivat, että tuomitut vankeusrangaistukset aivan ovat liian lyhyitä. Kun suurimmalla osalla vangeista on päihdetaustaa, elämänhallinta olematonta, monella ei ole koulutusta tai työkokemusta eikä terveyskään ole huippuluokkaa, nämä kaikki asiat on mahdollista saada vankeusaikana kuntoon. Ikävä kyllä muutaman kuukauden vankeuden aikana ei päästä kuin alkuun ja hyvä työ menee hukkaan. Jopa monet vangit kokivat itsekin, että pidempi vankeusaika auttaisi heitä, jotta kuntoutukset saadaan loppuun ja ehtisi aloittaa vaikkapa opiskelut. 

 

Lopuksi palaan vielä hetkeksi vanhojen rikosjuttujen pariin... 

Tuhansien juttujen joukosta on vaikea valita mieleenpainuvista, mutta muutaman jutun muistan erityisen hyvin. Kun eräs matkailualan Husky –safariyritys meni konkurssiin 2009, jouduin nopeasti etsimään sadalle Huskylle kodit. Se oli aika erilainen konkurssipesä hoitaa ja sai laajasti julkisuutta. Muistan varmasti myös jokaisen murhajutun, jossa olen ollut mukana. Erityisen mieleenpainuvaa ja silmiäavaavaa on ollut perehtyä ns. jengijuttuihin ja järjestäytyneiden rikollisryhmien toimintatapoihin. Niitä koskevissa oikeudenkäynneissä voi sanoa tuijottaneensa pahuutta silmiin. Silloin tiedät varsin hyvin, miksi meillä on oltava tehokas ja erittäin asiantunteva poliisiorganisaatio, koulutettu syyttäjälaitos sekä riittävästi tuomareita, joilla kaikilla tulee olla mahdollisuus hoitaa työnsä hyvin ja perehtyä riittävästi vaikeisiinkin juttuihin. 

 

Sanna Luoma on varatuomari, poliisin neuvottelukunnan puheenjohtaja, Kokoomuksen ryhmäpuheenjohtaja sekä eduskuntavaaliehdokas. Sanna kertoi Lapin kansassa näkemyksiään rangaistuskäytännöstä. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Toimituksen poiminnat